Voionmaan muistomerkki on kokenut saman kohtalon kuin moni muukin julkinen teos ja rakennus.
Ottaa muuten aivoon ja pahasti!!! Ei, ei,.. ei tuo tuhertelu vaan se, että juurihoidettu hampaani otti ja halkesi äsken. Se rusahti siihen malliin ettei sitä taatusti enää yritetä pelastaa. Huomisaamuna joudun siis taistelemaan päivystykseen pääsystä. Se ei ole meillä helppoa!
torstai 11. helmikuuta 2010
"Taidetta" taiteessa
Lähettänyt Anu klo 21.59
Tunnisteet: HARMITUKSIA, JYVÄSKYLÄ
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No voihan harmitus kun noin pääsi käymään, toivotaan että onnistaa pääsy päivystykseen.
Ei oiken riitä ymmärrystä noille töhrijöille.
Tia - Hampaan halkeaminen ei tullut yllätyksenä, mutta kyllä se silti harmitti ja säikäyttikin.
Yhteinen taipaleemme päättyi vihdoinkin. Olen helpottunut.
Töhrijöille ei todellakaan löydy ymmärrystä. Siivoamaan heidät pitäisi laittaa ja/tai sakottaa oikein kunnolla silloin, kun saadaan kiinni itse teosta.
Lähetä kommentti