En kehdannut aamulla laittaa tänne kunnollista kuvaa puserostani. Ajattelin, että jotkut saattavat naureskella vaatimattomalle tekeleelleni.
Se ei ole virheetön. Olen kuitenkin tehnyt sen ilman ohjetta. Olen purkanut ja tehnyt, purkanut ja tehnyt. Lopputulos on juuri sellainen kuin pitikin. Paita istuu kuin hansikas.
Anu ylpeänä esittelee:
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Todistusaineistoa osa 2
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Sinun on syytä ollaki ylpeä! Aivan ihana! Soppii sulle tosi hyvin!
Ite vähän vierastan trumpettihihoja; tuntuu, että ne roikkuis aina tiellä ;D -- tiiä sitte, mikä on käytäntö, voi hyvinki toimia.
Tinka - Kiitos. Mun oli taas EHDOTTOMASTI saatava trumpettihihat. Ne käy mulle sillä käsivarteni on keskivertoa pidemmät ja sitten vielä ihan ruipelot. Hihan muoto hämää silmää.
Niin no.. kyllähän leveät hihat jää kiinni joskus jonnekin ja silloin tällöin niihin tippuu jotakin tavaraakin. =D
Mitä sä höpötät, toihan on tosi hieno! :)
Tosi hieno ja kivat värit! Tuollaisesta tykkäisin itekin! :)
Kyllä tuo päällä on hyvä ottaa talvea vastaan, lämmin ja pirteä ja vielä ihan oma tekemäsi, mahtavaa ;-)))
Sopii kyl sulle! AI sullakin on apinakädet...?
Kerrassaan makea ja on kyllä hyvin tehty ilman ohjetta!
Jo vain on HIENO!
Trumpettihihoista on haittaa lähinnä silloin, kun lapioi ruokaa lautaselle työmaan linjastolla...
Osa soosseista päätyy hihaan.
Aivan ihana pusero. Kyllä kannattaa esitellä.
Oho! Onpas tänne tullut kommentteja.
Tiina, Minja, Tia ja Bullukat - Iso kiitos teille kaikille kehuista!!!
Minde - Jep, hihat on lähes kaikissa paidoissa liian lyhyitä. Tiukat ja kapenevat hihat on kammottavan näköisiä päälläni.
Yhdessä työpaikassa minua huudeltiin aina apuun, kun tavaraa piti saada vaikeista paikoista. =D
Papu - Kiitos. Minulla on iso nippu neulelehtiä kaapissa, mutta mikään ohje ei miellyttänyt minua. Tiesin mitä halusin tai paremminkin mitä en halunnut eli:
- ei kapenevia hihoja
- ei mitään erikoista pintaneuletta
- ei sileää neuletta
- ei erillistä resoria pääntiehen
- ei kapenevia hihoja jne..
Ei auttanut mikään muu kuin tehdä ilman ohjetta. Mittojen hakeminen oli ainoa vaikeus.
Arjaanneli - Jep. Juuri sellaiset tilanteet on haastavia. Työpaikallani hihaan tippuu joskus nitoja tai kynä. =D
Kotipaidaksi tuon tein joten eipä ole moisia ongelmia.
Tiedätkö Anu minkä olen huomannut sinusta? Olet joskus todella huono ottamaan vastaan kehuja :)
Kun näen sinun tehneen esimerkiksi kortin, jota pidän todella hienona ja hienosti toteutettuna, niin vähättelet sen hienoutta.
Nyt sitten katsoin tuota villapaitaasi joka on minun mielestäni UPEA. Siis todellakin, upea! Ja kirjoitit vielä ettet meinannut kehdata laittaa kuvaa?! Nainen, nyt kuule hyväksyt sen että osaat tehdä upeita juttuja!!! :)
Marika - Tippa tuli silmään kommentistasi. Menin ajatuksissani syvälle itseeni..
Kuule, en ole huono ottamaan vastaan kehuja JOSKUS vaan AINA. Kun saa lapsena kuulla aina vaan: "sä et osaa mitää, sä et oo mitää, susta ei tuu koskaa mitää.." niin tuloksena on tällainen ihminen. Onneksi olen saanut kehitettyä edes jonkinlaisen itsetunnon viime vuosina. Osaan arvostaa itseäni edes joissakin asioissa. Helppoa tämä elämä ei kuitenkaan ole tällaisena....
Hieno! Istuu kuin nakutettu. Kaunis!
Heips Anu! Tulinpa kurkkaamaan;) Tosi hyvännäköinen pusero! Onkos tuo lanka niitä Novitan uusia Puro-lankoja?
BLOGitse - Voi kiitos kiitos. Kylläpäs näitä kehuja onkin sadellut. *punastuu*
Sirpa - Kiva, kun tulit kyläilemään. Lanka on tosiaankin Puroa. En yleensä tykkää mistään monivärisistä langoista, mutta joku tuossa vaan hurmasi minut heti ensisilmäyksellä.
Upea! On tuossa ollut työtä, huh huh. Itse en voisi tuollaisia hihoja käyttää, kun jään jo tavallisistakin oven kahvoihin kiinni.
Abana - Kiitos sinullekin kehuista.
Isoilla puikoilla ja paksulla langalla noin helpon neuleen tekemiseen ei menisi kuin muutama viikko, mutta mutta.. Ohjehan siihen vaadittaisiin.
Itselläni on ollut paljon samanlaista ongelmaa. Vieläkin tuntuu todella oudolta kuulla kehuja, mutta olen jo alkanut tottua niihin ja jopa uskomaan niitä. On se aina mieltä lämmittävää kuulla, kun joku tykkää jostain mitä itse on tehnyt! :)
Joskus muistan, että suhtauduin kehuihin sellaisella vastaväittely-asenteella.
- Oletpas tehnyt hienon!
- Tämä nyt ole hienoa nähnytkään
- No onpas, tuo on upea!
- Eikä ole
- Onpas!
- Ei ole..
- * Pihhhhhh! *
:D
Marika - Suomalaisten perusluonteeseen kuuluu vaatimattomuus.
Kun sanomme jollekin: "Onpas sulla nätti pusero!" niin lähes poikkeuksetta saamme vastaukseksi. "No tämähän on tämmönen vanha vaan.." vaikka vastaaja olisikin oikeasti todella tyytyväinen puseroonsa.
Minä olen opetellut sanomaan kehujille yksinkertaisesti: "Kiitos!". Kiitettävästi olen sen jo oppinutkin. Usko pois!!! =)
Olen kuitenkin ollut ja olen yhä hyvin kriittinen ja vaativa omien tekemisteni suhteen - kuten nyt tämän puseronikin kanssa. Vaadin itseltäni täydellisyyttä. Nyt en saanut aikaan täydellistä jälkeä ja siksi esitteleminen oli kovin vaikeata. Esittelinpäs kuitenkin lopulta. Huh! =)
ilmottaudun jengiin
'kohteliaisuuksia vaikea ottaa vastaan mutta olen jo vahan oppinut, esim. sanomaan kiitos!'
Riippuu tietty tilanteesta ja asiasta.
Miksi ihmeessa meidat kasvatettiin LIIAN vaatimattomaksi? Ei tarvitse olla myoskaan aarikehukehu kuten jossain pain on tapana.
BLOGitse - Ennen vanhaan on ollut mielestäni ihan karmeita sanontoja! Yksi niistä on "Vaatimattomuus kaunistaa". Mikäli sitä noudattaa kirjaimellisesti niin päätyy ovimatoksi. Näin on näppylät!
Olen samaa mieltä siitä ettei äärikehuminen ole hyvä juttu. Aiheellinen kehu silloin tällöin tällöin tekee hyvää itse kullekin.
just noin!
Mukavaa paivan jatkoa! :)
Lähetä kommentti