Olen neulonut pitsineuletta yhden ainoan kerran elämässäni. Siitä on aikaa peräti 25 vuotta.
Tässä on elämäni toinen pitsineule:
Huivin ollessa 70 senttiä pitkä..
..huomasin lukeneeni ohjetta ihan väärin!
Miten ihmeessä en huomannut sitä aiemmin. Torvi mikä torvi!
No, onni onnettomuudessa. Tuo itseni vahingossa suunnittelema neulepinta on minulle mieleisempi kuin ohjeessa oleva. =D
.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-
Lisäys myöhemmin:
Tällainen tuosta piti tulla:
Pitsikaulaliina Purosta
lauantai 24. lokakuuta 2009
Suteen meni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Mä en ymmärrä mitään noista ohjeista tai neulomisesta tai kutomisesta...tai virkkaamisesta. Mutta kyllä toi näyttää mun silmään hienolta:)
Joskus vahingon kautta syntyy ne parhaat luomukset, kuten siulekin on käynyt ;) kaunis on!
Onhan sitten omannäköinen ja minusta selkeämpi tuo sinun.
Minde - Pitkän tauon jälkeen kuvioneuleen ohjeen lukeminen oli hankalaa minullekin. Täytyy olla seuraavalla kerralla tarkempi.
Papu - Vahingot eivät tosiaankaan ole aina pahasta.
Tia - Minustakin omani on selkeämpi.
En ole koskaan tykännyt aina oikein -neuleesta. Kaulaliinan reunaa kiertävän aina oikein -kaistaleen meinasin jättää pois. Tajusin kuitenkin, että ilman sitä liina menisi rullalle.
Liinan keskeltä jätinkin sitten ihan vahingossa aina oikein -raidat pois. Jännä vahinko! Jotenkin en vain halunnut nähdä niitä raitoja. =D
Et varmaan siksi nähnyt niitä "aina oikein" raitoja siellä keskellä, kun et pitänyt niistä. Tuo sinun mallisi on minustakin kivempi! Voi, kun saisikin inspiraation taas tuohon käsitöiden tekoon. Niitä on niin mukava tehdä (missähän välissä?).
Marjukka - Keskityin kovasti siihen, että saan langankierrot ja silmukoiden yhteen neulomiset oikeisiin paikkoihin. Muilta osin katsoin ohjeen huolimattomasti.
Jotenkin vaan mielessäni ajattelin, ettei liinaan tulisi sellaista minun mielestäni rumaa ao-neuletta.
Näin siis ohjeen sellaisen kuin halusin nähdä.
Vähän samanlainen juttu minulla sattui yksi päivä BLOGitsen blogissa. Siellä oli kuva pilvistä, mutta minä näin sen ilmiselvänä lumikuvana. Näin mitä halusin. Odotan niin kovasti lunta... =)
Marjukka - Piti vielä sanoa, että varmasti sinäkin taas joku päivä ehdit tehdä käsitöitä. Sinulla on nyt tärkeämpää tekemistä. Kaikella on oma aikansa....
Kaunishan tuo huivisi on! Tuolleen miekin oisin sen tehny;) Ja minun pitäisi jatkaa sitä pitsihuivin tekoa...
Siistiä työtä. :-) Minullakin menee blogiin ihan liikaa aikaa, mutta olen koukussa (en vielä virkkuukoukussa). Jossain vaiheessa varmaan pistän pillit pussiin, koska ei tuota blogia eläkeikään asti voi pitää. Mut ei vielä.
KIITOS teille kaikille kommentoijille kehuista. Nätti tuo tekeleeni on omasta mielestänikin. Ilman pingotusta se ei ole tosin yhtä nätti. Väärin neulomille alueille tulee outoja patteja. Vaan eipä haittaa meikäläistä..
Sirpa - Kävin katsomassa pitsihuiviasi. Se on kaunis, herkkä ja hentoinen.
Annie - Meistä bloggaajista taitaa suurin osa olla jonkinasteisessa koukussa puuhaan. Tiedä vaikka meille alettaisiin joku päivä järjestämään vierotuskurssejakin.
Miksi sitä lopettaisi blogin pitämisen eläkkeelläkään..? Tämähän on äärettömän virkistävää puuhaa.
Onpa kaunis huivi!
Aimo - Kiitos! =)
Lähetä kommentti