BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

tiistai 10. elokuuta 2010

Ihanaa, ihanaa, ihanaa..



Olen AINA inhonnut korkeita ja hentoja lauluääniä. Nyt olen kuitenkin hullaantunut Johanna Kurkelan ääneen ja nimenomaan hänen tapaansa tulkita hienosti sanoitettuja lauluja. Kuuntelen levyjä yhä uudestaan ja uudestaan..

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Oijoi mitä puolestani RAKASTAN korkeita lauluääniä. Ooppera on jotain äärettömän kaunista.

Olimme vuonna 2009 tai 2008 Paul Pottsin konsertissa Helsingissä ja hänen kanssaan oli esiintymässä myös sellainen naislaulaja kuin Natasha Mars. Voi luoja olin myyty kun kuuntelin hänen esiintymistään.. olin aivan myyty, niin myyty.. :)

Anu kirjoitti...

Marika - Näin se menee eli toinen tykkää äidistä ja toin...

Minua ei saisi kirveelläkään oopperaan - ainakaan nykyään. Tulevaisuudesta en tiedä. Maku ja mielipiteet muuttuvat iän myötä monissa asioissa. Huomattu on!
Johannan kohdalla minua ärsyttää yhä korkeimmat kimeät äänet. Ne rikkovat musiikkinautintoni aina hetkellisesti. Hänessä minua viehättää kuitenkin suuresti tulkintatapa. Siinä on jotakin äärettömän koskettavaa, herkkää,.. ainutlaatuista. Sanoitukset iskivät myös suoraan sisimpääni - juuri tässä elämänvaiheessani.

Muistan, kun ylistit silloin aikoinaan Paul Pottsia. Häntä voin kuunnella jonkin verran, mutta Natasha Marsh - uuuhhh...! Pää halkeaa ja hermot menee jo parissa minuutissa! Ei auta vaikka kuinka vakuuttelen itselleni, että kuuntelen äärettömän taitavaa laulajaa.