Verenpaine nousee ja jokunen aika sitten halkesi juurihoidettu hammaskin, mutta mitäs tuosta. 
Silloin harvoin, kun näen kaupassa Draculoita niin taatusti ostan pari pussillista ja rouskuttelen posket pullollaan. Oi sitä onnea. Aaahhhh....
perjantai 11. syyskuuta 2009
Himo!
Lähettänyt Anu klo 19.16
Tunnisteet: HERKUTTELUA
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kyllä varmaan suustasi on savu noussut ;-)
Noi on ihania. Niitä oli jo sillon kun olin lapsi:) Ihan on suun makusia...
Tia - Eivät nuo ole mitenkään väkeviä. Turkinpippureita tai muita vastaavia en syö juuri ollenkaan, koska minulle tulee kamala hiki niistä. Ihan tosi. Nenänpää on hiessä jo parin jälkeen. =D
Minde - Mitenkähän kauan noita on valmistettu..? Minä löysin ne joskus 80-luvulla. Aika harvasta paikasta saa nykyään.
Meillä on niitä aina Siwassa!
Enpä ole moisia nähnyt koskaan kaupassa, tai ainakaan niin että ois menny tajuntaan asti, nyt iski kyllä himo kokeilla :D Kaunista viikonloppua!
Ai draculat on ihaneja! :)
Ostettiin noita yläasteella aina ruokavälkällä lähi-Alepasta.
Minde - Ahaaa... Kiitos vinkistä. Siwassa en käy kuin ehkä kerran vuodessa, mutta tiedänpähän ettei himon yllättäessä tarvitse kävellä kuin kilometrin päähän.
Kummallista etteivät S- ja K-ketjut pidä niitä valikoimissaan. Väärä valmistaja tai markkinoija ilmeisestikin.
Papu - Kannattaa ainakin maistaa mikäli olet muutenkin salmiakin ystävä.
Tiina - Ai sielläkin on yksi dracu-fani. =)
Lähetä kommentti